Lavatanssit

Argentiinalainen tango           Tiistai, alkeet klo 20-21 Harri ja Aila

                                                         

Alkeet/alkeisjatko lähdemme liikkeelle perusteista, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä näin monimuotoisessa lajissa. Opettelemme/kertaamme hitaasti lajin tavanomaiset kuviot.

Jatko kaiken aikaa kertausta, pyrimme tekemään syksyn ohjelman ensimmäisten viikkojen perusteella, jotta tavoitteet olisivat korkeita, mutta realistisia.

Milonga tanssitapahtumia järjestetään muutamina perjantai-iltoina syyskaudella. Tapahtumasta ilmoitetaan Casamban internet ja facebook sivuilla ennakkoon.

Lähdeluettelo

lähdetiedostojamme ovat You Tubessa löytyvät videot, Sebastian Aschaval & Toxana Suarez, Georgina & Oskar Mandagaran, Clint Rauscher & Shelley Brooks, Alex ja Aleandra, Homer & Christina Ladas, Claudio Forte & Barbara Carpino, Gustavo Rosas & Gisella Natoli, Michelle Marsidi & Joachim Dietiker, Gustavo Naveira & Giselle Anne, Santiago Hernandez & Juliana Aparicio

Tango V. Pedia kokoelma on hyödyllinen esitys koko argentiinalaisen tangon kuvasta.

Tangon alkuvaiheita ei tunneta hyvin, mutta sen katsotaan kehittyneen Buenos Airesissa joskus 1800-luvun loppupuolella. Sen juuria on etsitty useista eri tansseista, useimmin mainitaan milonga ja habanera.

1800-luvulla Argentiina oli yksi maailman rikkaimmista maista, ja se veti puoleensa runsaasti siirtolaisia. Valtio rohkaisi maahanmuuttoa. Toisin kuin samaan aikaan Pohjois-Amerikassa, Argentiinan siirtolaiset eivät tulleet perheittäin, vaan valtaosa muuttajista oli yksinäisiä miehiä. Siirtolaisuuden alkaessa Buenos Aires oli pieni kaupunki, joten ennen pitkää siirtolaiset olivat enemmistönä, ja miehiä oli paljon enemmän kuin naisia.

Tanssiaiset antoivat miehille mahdollisuuden kohtaamisiin naisten kanssa. Koska naisia oli vähän, tanssi sujui heidän ehdoillaan. Miehen piti olla hyvä tanssija, jotta hän saattoi tarjota naiselle miellyttävän tanssin. Koska myös tanssiaisissa oli miehiä paljon enemmän kuin naisia, aloittelijoilla ei ollut mahdollisuuksia päästä tanssimaan, joten miesten piti harjoitella pitkään ilman naisia. Miehet kokoontuivat neljä tai viisi kertaa viikossa harjoituksiin (práctica), joissa vanhemmat miehet opastivat nuoria. Miesten täytyi hallita sekä vieminen että seuraaminen. Aloittelijat harjoittelivat noin yhdeksän kuukautta pelkästään seuraamista, sen jälkeen he pääsivät yrittämään viemistä. Aloittelevan viejän ei tarvinnut koskaan harjoitella aloittelevan seuraajan kanssa, vaan jompikumpi tanssija oli aina harjaantunut omaan rooliinsa.

Yleensä mies pääsi osallistumaan ensimmäisiin tanssiaisiinsa noin kolmen vuoden harjoittelun jälkeen. Koska kukaan tuntematon nainen ei olisi suostunut tanssimaan noviisin kanssa näkemättä hänen tanssiaan ensin, mukaan otettiin tuttu nainen tulokkaan esittelytansseja varten.

Naiset eivät koskaan harjoitelleet julkisesti. He oppivat tangon kotonaan isältään ja veljiltään ja myös toisilta naisilta, joiden siis täytyi hallita myös vienti.

Christine Denniston ([1] s. 58) toteaa, että tangon varhaishistoriasta säilyneet hyvin niukat tiedot sopivat lukuisiin erilaisiin teorioihin, mutta on yksi myytti, joka varmasti ei ole totta, nimittäin että tango syntyi bordelleissa. Vanhimmat kirjalliset merkinnät näyttävät kyllä liittävän tangon bordelleihin, mutta tämä kertoo enemmän Argentiinan tuolloisesta yhteiskunnasta kuin tangon alkuperästä. Tango oli alun perin vähävaraisen työväestön tanssi. Yläluokka ja työväestö elivät erillisillä alueilla ja näiden väliset kontaktit olivat minimaaliset, mutta yläluokan miehet käyttivät toisinaan samoja ilotaloja. Bordellit palkkasivat muusikoita viihdyttämään odottavia miesasiakkaita. On loogista olettaa, että miehet käyttivät tilaisuuden hioakseen keskenään tanssitaitoaan. Sen sijaan ei ole loogista, että miehet ja naiset olisivat tanssineet bordelleissa keskenään, koska miehiä oli jonoksi asti ja oli tuottavampaa palvella heitä muulla tavoin.

Yläluokan mukana tango levisi myös ulkomaille. Kansainvälinen tangovillitys alkoi Pariisista vuonna 1912 ja levisi yli pohjoisen pallonpuoliskon. Tangon kulta-aika Buenos Airesissa alkoi kuitenkin vasta 1930-luvun puolessa välissä ja päättyi vuoden 1955 sotilasvallankaappaukseen. Kaappausta edeltänyt peronistinen hallitus suosi kaikkea leimallisesti argentiinalaista kulttuuria, tietysti myös tangoa. Sotilasjuntta taas suhtautui epäluuloisesti kaikkeen mikä liittyi peronismiin, ja suosi yhdysvaltalaista populaarimusiikkia tangon sijasta. Ajoittain Buenos Airesiin julistettiin myös kokoontumiskielto, joka muun ohessa teki miesten tangoharjoitukset laittomiksi.

Sotilasjuntta kaatui 1983 Argentiinalle fiaskoksi muuttuneen Falklandin sodan jälkeen. Demokratian palatessa kiinnostus tangoon virisi nopeasti uudestaan ja levisi myös muualle maailmaan. Melkein kolmeksikymmeneksi vuodeksi katkenneen perinteen elvyttäminen ei sujunut ongelmitta, mutta onneksi oli yhä niitä, jotka pystyivät välittämään nuoruudessaan oppimansa taidon uusille sukupolville.